Hummm... En tieda miten kuvailisin tunnetta. En voi uskoa etta vuosi meni, se on kuin unta.. Tai siis tiedan olleeni siella, juttelen kavereideni ja poikaystavani kanssa melkein joka paiva skypessa, mutta silti..
Oli elamani rankin paiva kun lahdin sielta. Host isani, poikaystavani ja sen aiti lahti saattamaan minut lentokentalle.. Kun oli hyvastien aika, repesin itkuun.. Host isani viela sanoi etta tulet aina olemaan tyttareni, ja kun tulet takaisin, olet aina tervetullut kotiini, sinun kotiisi! Se tuntui niin ihanalta. Siita se lahti, kuuntelin brassimusiikkia ja mietin tulevaa. Seuraavan 26tunnin aikana tulisin kohtaamaan toisen vaihtarin suomesta, joka lentaisi kanssani suomeen ja sen jalkeen tulisin nakemaan perheeni vuoden jalkeen. Vuosi, ei se voinut viela menna.... Tuntui kuin vain viikko olisi kulunut, mutta niin paljon tapahtunut, niin paljon uutta oppineena ja kasvaneena saavuin Suomeen!
Sao Paulossa, soitin puhelun etta kaikki oli hyvin ja saavuin sao pauloon ilman ongelmia, ja kyyneöeet nousivat silmiini.. Olin matkalla maailman toiselle puolelle..
Matkalaukkujen tsekkaus jonossa, huomasin toisen vaihtarin, kaverini suomesta.. Halattiin ja melkein itkettiin siina.. Oli aika sanoa heipat vahaksi aikaa brasilialle ja ottaa lento kohti suomea.. Lennoltakin melkein myohastyttiin, huomaa etta ollaan brasiliaistuttu, joka paikkaan viime tipassa... :D
15tunnin lento meni ihmeen nopeasti yhden elokuvan, nukkumisen ja syomisen merkeissa, vaikka en kylla paljon mitaan lennolla saanut alas menemaan ja lentokoneruoka ei muutenkaan mitaan herkkua ole... Saksaan kun saavuttiin, olo oli jo nuutunut ja likainen.. Soitin taas puhelun brasiliaan etta kaikki oli hyvin ja seuraava maaranpaa olisi final, SUOMI!
Oli niin outoa kun mentiin sitte lentoportille niin taas melkein myohastyttiin ja kun noustiin bussiin joka vei meidat lentokoneelle siella oli suomalaisia mutta oli vahan erimeininki kuin Brasiliassa, kukaan ei hymyillyt eika puhunut kovaan aaneen... Nousimme lennolle portugalia puhuen ja kaikki katto etta mita hulluja nuo on! Lennolla meinasin kuolla pelkoon, koska oli niin paljon turbulenssia ja kone hyppelehti kuin mikakin kani.. Mutta hengissa suomeen selvittiin.. Matkalaukkujen haku ja perheen kohtaaminen.. Aiti juoksi vastaan ja kummaltakin tuli itkut. Siina halatessa ensin aiti, sitte isa ja sitte eno.. Ei tuntunut etta vuosi olisi siita kun viimeksi muka olisi heidat nahny.. APUA EN OSAA KAYTTAAA ÄÄ NAPPAINTA ENAA!! hahahah
Nyt jo suomessa on viettanyt muutaman paivan.. Ja voin sanoa etta tuntuu oudolta, on ihana olla oman perheen parissa, mun paras ystava oli taalla vkl ja huomenna ollaan lahdossa mummulaan ja muuta sukua tapaamaan , mutta to morrendo de saudade!! Kuolen ikavaan, niin paljon rakkaita toisella puolella maapalloa.. Nyt olisi tarkoitus koittaa paasta takaisin sinne vierailemaan jouluna ja viettaa uusi vuosi myos siella! <3 Toivon todella etta saan tuon onnistumaan.
Suomeen tulin kasvaneena henkisesti, uuden kielen oppineena, nyt naen maailman ihan toisella tavalla ja osaan arvostaa suomea ja mita meilla taalla on paljon enemman.. Myos tavaraa tuli mukana n. 50kg!
Taman blogin ajattelin muuttaa suomen ja portugalin kieliseksi, koska jotkut kaverit haluavat lukea kuulumisiani taalla ja jos jotkut suomalaisetkin ovat viela kiinnostuneita blogini jatkosta, hekin voivat ymmartaa mita sanon...
Mutta seuraavaan kertaan, adiossss
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti